sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Housut ovat punkahtavat

Niin kauniisti käsi viittaa
kuin vektori kohti aurinkoa
lasken sen
tiedän sen, kiltti tyttö

madonahneet linnut
nämä sormet pianotunnilla
asteikkoja kesälomalla
pst, täällä hyvä tulevaisuus
olen jättänyt siiderit juomatta, huorat huutamatta
ollut teepussin seurana kahvilan takahuoneessa
kuta laimeampi juoma
sitä syvämietteisemmät puheet
on maailma tapa, elämä sen ehto
pinnan alla ajatus

asuu kaipaus pureskellussa lyijykynässä,
kiihko lintalleen astutun lenkkarin umpisolmussa
ja ne housut…

pummillakaan en ole ajanut, mutta
silti nojaan hetken
asemalla,
ilme poissa kaivelen taskunpohjat,
niin veltosti pysähtyy joku eteeni,
haluuks tulla bändiin,
ketä puhutellaan,
en ymmärrä.

myöhemmin tulen ajatelleeksi, että housuni ovat punkahtavat
ihoon nuollut, eläinkuosiset,
vanhempien sukulaisrouvien kunniaksi pantteriperinnettä,
perintöhousut

kauan eläköön rouvapunk kuppiloissa
bebéleivosten, samppanjapullonkorkkien,
kahvikermojen ja iltapäiväsherryjen maailmassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti