Rokokoohame

Astuvat kristallikruunuun

auringon lainaamaan ylellisyyteen

viiltävää iloa keskellä pastellia

puhveja

niin haurasta, liukuvat tanssilattian poikki

galopé

hunaja, porsliini, huilu

silkkisukat, peruukit, kauneuspilkku

tahdikkaasti

voi ei, eikö tässä ole mitään synnillistä

paperinuket rokokoohameissaan

täp, täp, täp, fiuu

helmiä, puhkeamattomia kukkia, luupiippuja

aalto viiltää pilven

perhonen munankuoren

laiva uppoaa

kun esirippu aukeaa seuraavan kerran

kaikki on sumean vihertävää

mastossa sinisimpukoita

yhä hauraampaa

syvä hiljaisuus

pastelli on peittynyt mutaan

uppoamattomat mielikuvat

paikkaavat mekot

virittävät tanssin

yltäkylläisyys on entuudestaan tuttua

leivos takertuu kurkkuun

pettymyksen voi lennättää pois viuhkalla

syvässä on sulava liikkua