tiistai 19. huhtikuuta 2011

Numeroa liian pieni

Tää olis ihan tavallinen nukke ja menis uimarannalle ottamaan aurinkoa
tää olis nunna
se menis nurkkaan lukemaan

Äiti sanoo: ”vauvanvaatteita ei enää tarvita tässä talossa.”

miks aurinko on?
  otan kaapista vitamiinia ei ku liimaa
mä haluun töniä aaltoja
hypätä veteen

Äiti sanoo: ”lapsen kognitiivinen kehitys vaatii vapautta assosioida asioita.”

tää nukke menis kouluun, setien kouluun
no niin sedät
haluuks sedät purkkaa vai lihaa?
sedät haluaa lihaa
ihanaa

Äiti sanoo: ”mäkin haluun koktaalin: arkea ja satua. Saa tarjota huoneenlämpöisenä.”

pikkuveli luulee, että sillä on imukupit asennettu kämmeniin,
asennettu jalkapohjiin
se kiipee seinille, se kiipee ikkunaan

Äiti sanoo: ”joku asensi minulle tiskirätit sormenpäihin, eikä kysynyt lupaa. Enkä minä mitään luule.”

mä soitan nukelle, mennääks kaffille
sopiiks sulle
ihan mahtavaa

Äiti sanoo: Koko aika nää kasvaa, vaatteet on koko ajan numeroa liian pienet.

valkoisella liidulla ei voi piirtää valkoiselle paperille
mistä mut on ostettu?
kuu on mennyt jo nukkumaan
aurinko ei oo koskaan rikki

Äiti sanoo: ”ihmiskunta voisi lainata luottamusta lapsilta”.

ei tässä paperissa oo musiikkia
ihan tyhmä
olenko minä ötökkä?
olenko robotti?
pikkuveli on suomalaista kinkkua
äiti, murot on loppu!

Äiti sanoo: ”Zappadadaidaa”

elämä on numeroa liian pieni
imetä vielä vähän tästä rinnasta, tulet solakammaksi
mahdut viimeisen sivun reiästä ulos
paitsi jos haluat juuttua tarinaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti