Olen soutanut kauas, kämmenissä rakot, vesi jo juotu
saaret luotoja, puut loitonneet
eväsrasiassa vielä näkkileipää, termoksessa haaleaa kahvia
syvältä nousevat saaret, niiden vedenalaiset kivijalat
rakkolevän hunnuttamat
muistomerkit
omasta itsestään
ahvenet kiertävät rantoja
kohta nuokkuvat raitapyjamoissaan heijuuttavat
illan aallot uneen
kohta ruo´otkin
vaatteet tuntuvat ylimääräisiltä
iho hyttysten kutoma
sitä paitsi pikkuhousut ovat liian pienet
riisun ja heittäydyn perätuhdolta
pinta sininen pohjaa myöten vihertää
pitkiä vetoja taitan alas
kesä imeytyy syvälle minuun
kun hilaudun köyttä pitkin takaisin
vie haaleakin kahvi lähelle taivasta
laskostan vaatteet tyynyksi
pikkuhousut takertuvat ruosteiseen naulaan
rispaantuvat pilveksi
entistä pienemmiksi
pöksynhaara diagonaalisesti kartassa läpi seikkailun numero yksi
mikä vapaus
lasken airot leikkaamaan tyynen veden pintaa
ohut kudelanka liehuu perässä
luikertelee yli matalikkojen
salmesta sisään
kiertää kivet
kautta kapeikkojen pitkille rannoille
pitkähäntäinen nymfi
jota seutukunnan uteliain silmä seuraa
yöunille saakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti